Epäonnistuneet juhlaviikot?

Edelliseen liittyen:

Savonlinnan kesän 1979 Don Carlos ylitti budjetin reippaasti, mutta taiteellisesti ja elämyksellisesti sitä pidettiin äärimmäisen onnistuneena. Yleinen jälkimaku on kuitenkin pelkästään myönteinen, suorastaan haltioitunut.

Vuonna 1995 Helsingin juhlaviikot ylitti budjettinsa niinikään reippahasti. Silloin nähtiin, mitä rahalla todella saa - oli monipuoliset, laadukkaat kulttuurijuhlat. Mutta aika oli toinen: julkinen mielipide ei piitannuit enää sisällöstä, vaan pelkästään budjetissa pysymisestä. On aivan käsittämätöntä, että yhä muistellaan "epäonnistuneita" "tuhlaviikkoja" - kun tuo epäonnistuminen koski vain talousarvion toteutumista, ei juhlien sisältöä.

Edes kulttuurijournalisteilla ei tunnu olevan enää muunlaisia näkemyksiä kuin tilintarkastajilta apinoitu numeroitten syynäys. Jos keskinkertainen kulttuurijuhla saavuttaa itse asettamansa myyntitavoitteen, sen hehkutetaan onnistuneen hienosti. Jos joku tekee taidokkaan ja monitasoisesti puhuttelevan esityksen, jonka katsojaluvut jäävät harmillisen pieniksi, hankkeen sanotaan epäonnistuneen. Te puolisokeat houkat!