Kömmähdys dokumentissa

Telkkarista tuli eilen dokumentti Matti Salmisesta, saksalaista tuotantoa. Salminen näkyy puhuvan ärsyttävän hyvää saksaa!

Se oli kuvattu viime vuonna, talvisaikaan Zürichissä ja kesällä Suomessa. Salminen lateli tuttuja juttujaan - kertoi päätymisestään laulajan uralle, oopperaa vierastaneesta duunari-isästään, legendaarisesta Filipin roolistaan Don Carloksessa 24-vuotiaana.

Tuttuun tyylin hän myös julisti, ettei uusia hänen tai Martti Talvelan tapaisia bassoja enää tunnu löytyvän.

Salminen julisti myös sitä, että taiteilijan täytyy toteuttaa nimenomaan oma näkemyksensä, ei vilkuilla sivuille eikä ylemmäs tai alemmas.

Tätä ajatusta dokumentin tekijä ei itse kyennyt toteuttamaan: kun tarinassa edettiin konserttiin Taidekeskus Salmelassa, annettiin yhtäkkiä täysin kummallinen suunvuoro Salmelan pomolle Tuomas Hoikkalalle. Hoikkala seisoi jäykästi Salmelan kuistilla ja pöpötti ulkolukuna, millainen kiva kesäkohde Salmela on ja miten vieressä on Suomen toisiksi suurin puukirkko ja miten Matti Salminen on hieno ihminen.

Tosi kökkö mainospuhe, jonka kuuromykkäkin ohjaaja olisi normaalioloissa leikannut heti valmiista ohjelmasta pois, se poikkesi niin täysin ohjelman muusta tyylistä. Mutta ilmeisesti Hoikkala oli vaatinut moisen mainospalan mukaan ohjelmaan edellytyksenä sille, että kamerat pääsevät hänen järjestämäänsä konserttiin; muuta selitystä en keksi. Mutta lopputulos näytti todella hassulta, enkä usko että se toimii mainoksena ollenkaan, vaan herättää pelkkää ihmetystä ja närkästystä.

Kyllä mainostaa saa ja mediaa voi yrittää pyörittää, mutta se pitää tehdä tyylikkäästi!