Hyvää ja pahaa ruokaa

Vedettiin eilen muikut Savonlinnan Seurahuoneen terassilla, niin kuin kesään kuuluu. Tänään, hetken päästä, on listalla Hesburgerin katkarapusalaatti, koska semmoisen saa nopeasti ja kätevästi.

Muikut olivat hyvät, mutta ei niitä joka päivä söisi: rasvaa piisaa. Heikkiburgerissa ei myöskään voi syödä kovin usein, ei semmoista ihminen kestä.

Otin ruoan puheeksi, koska lehdissä näkyy myrskyävän kesäkohu siitä, että italialaiset ja ranskalaiset ovat sanoneet omaa ruokaansa paremmaksi kuin suomalainen ruoka. Moinen on tietysti moukkamaista (vaikka väite onkin totta) - mutta vielä tyhmempää on provosoitua kun provosoidaan! Miksei voisi tyynesti todeta, että Välimerellä on pitemmät perinteet ja monipuolisempi ruokakulttuuri, mutta on meilläkin omat hienot asiamme, kuten ruisleipä ja metsäsienet ja savustetut ahvenet.

Mutta italialaisia ja ranskalaisia vastaan ei kannata lähteä tosissaan kisailemaan ruoan paremmuudesta, siinä kisassa tulee pahasti turpiin niin suomalaisille kuin briteillekin. Olisi viisainta olla ihan hiljaa ja popsia tyytyväisenä pizzaa, viikonloppuisin entrecôtea. Ja punaviiniä päälle.