Luin keltaisen kirjan

Viime vuodet ovat vierähtäneet enimmäkseen kotimaisen kirjallisuuden parissa; jopa vanha suosikkini Keltainen kirjasto on jäänyt varsin vähälle.

Nyt paikkasin tilannetta sen verran, että luin ranskalaisen Jean Echenoz'n romaanin Minä lähden. Eipä ollutkaan hullumpi kirja - ovela ja yllätyksellinen. Päähenkilö on taide- ja antiikkikaupias, joka elää vastuutonta elämää ja lähtee päätäpahkaa merkillisiin seikkailuihin sekä taide- että naismaailmassa. Tällaisena juonikuvaus kuulostaa viihdekirjamaiselta, mutta romaani on pikemminkin henkevä ja filosofinen kuin viihteellinen. Sopii oivasti perinteikkääseen Keltaiseen kirjastoon.

Saas nähdä, kuinka Keltaisen käy vastaisuudessa. Säilyykö Jarl Hellemanin henki valikoiman yllä, vai muljahtaako se johonkin vieraaseen suuntaan? Keltaisen kirjaston vahvuushan on siinä, että sen romaaneissa yhdistyvät korkea kirjallinen taso ja sujuva luettavuus (poikkeuksiakin tietysti on: Joycen Odysseus...) Ajan henki on sellainen, että sarja saattaa nyrjähtää liian populaariksi; nyrjähdystä toiseen suuntaan, liian elitistiseksi, ei tarvinne pelätä.

Odotan kiinnostuksella syksyä, jolloin Bret Easton Ellisin uusi romaani Lunar Park julkaistaan Keltaisessa kirjastossa. Tämä jokseenkin yllättävä valinta näyttää suntaa tulevaisuuteen: onko Ellis muttunut, vai muuttuuko Keltainen kirjasto?