Jäähyväiset Asserille

Meidän vanha soutuvene, tekijänsä mukaan Asseriksi nimetty, on nyt sitten vainaa. Asseri sai arvoisensa lopun ja paloi kokossa, kokkoluodolla jonka ympäristössä sillä oli soudeltu 33 vuotta.

Minä sain veneen nimipäivälahjaksi äidin Asseri-enolta 70-luvun alussa. Omistajuus oli tietenkin vain nimellistä, mutta jotenkin tuo vene tuntui läheiseltä. Järvi, soutelu, tervan tuoksu... Menneinä kesinä minulla oli tapana soutaa keskelle järveä kirja mukana ja ruveta lukemaan, antaa venen ajelehtia.

Vastustin monta vuotta Asserista luopumista, mutta sitten mökille homattiin uusi puuvene. Se sai nimekseen Veera. Nyt on kaikki hyvin - pääasia että Asseria ei korvattu hengettömällä ja kiikkerällä lasikuituisella hökötyksellä. Veneen pitää olla puuta.