Lastenkulttuuri bisneksenä

Oikean käden hartia on aamu-uinnin jäljiltä kipeä. Keväinen vaiva vaivaa vaan - sulkapallokauden alkuun on alle neljä viikkoa, miten mahdan toipua?

Tänään on ohjemassa siirtyminen Savonlinnasta Kangasniemelle; eilen näin tämän kesäisten oopperajuhlien viimeisen oopperani, Koirien Kalevalan. Sitten viime kesän esitys on tarkentunut ja jäntevöitynyt, menettämättä kuitenkaan rentouttaan ja hauskuuttaan.

Minusta tämä Jaakko Kuusiston säveltämä lastenooppera on tavattoman hauska ja onnistunut. Mauri Kunnaksen kirjan henki on siirtynyt hyvin näyttämölle ja saanut myös uusia sävyjä: Lemminkäisen äidille on keksitty säveltää jatsahtavat lauluosuudet (esittäjänä suurenmoinen Eija Ahvo), ja Herra Hakkarainen ei ainoastaan kävele unissaan, vaan myös tanssii ja esittää akrobatiaa (Sami Vartiainen on huikean hyvä Hakkarainen).

Yleisöä katsellessa tuli mieleen, että lastenkulttuuri on tavallaan aika hyvä bisnes: kun perheen äiti päättää lähteä Koirien Kalevalaan, mukaan otetaan myös isä, mummo ja kaksi lasta - ja näin on myyty viisi lippua! Toisaalta, juuri tästä syystä liput täytyy hinnoitella varsin alas, sillä kun samasta lompakosta ostetaan viisi lippua, ei kertarysäys saa olla kohtuuton. Niin että ei se lastenkulttuuri kovin hyvä bisnes, tarkemmin ajatellen, olekaan...