Aïdassa viihtymässä

En ole mikään Verdi-fani - suuri melodikko Puccini on enemmän minun makuuni. Mutta oli tuo eilinen Aïda sen verran komea spektaakkeli, että tunnustan viihtyneeni, suorastaan hyvin.

Jos Puccini on melodioitten mestari, niin Verdiltä irtoavat italialaisen oopperan komeimmat joukkokohtaukset (venäläiset ovat sitten vielä erikseen...). Kyllä riitti porukkaa eilen lavalla, kun egyptiläiset juhlivat voittoa etiopialaisista! Erityisesti minuun tekivät vaikutukset trumpetit, jotka toitottivat komeasti niitä Juhlamarssin kuuluisia fanfaareja. Kyseistä instrumenttia harrastaneena tiedän, että noin puhtaasti ja täsmällisesti tööttäminen on perhanan vaikeaa, etenkin kun soittajaryhmät seisovat aivan eri päissä isoa salia.

Tästä kuuluu osakunnia myös kapellimestarille, Alberto Hold-Garridolle, jolla oli myös orkesterilähteitten mukaan homma hallussa harvinaisen hyvin. (Samat lähteet moittivat ankarasti Ratsumiehen johtanutta Ari Rasilaista. Mutta ei levitetä nimimerkin suojista tämän raskauttavampia huhupuheita.)

Urheilusta sen verran, että olen ruvennut juoksemaan. En paljon kerrallaan, vaan vähän; enkä kovin kovaa, vaan hitaasti. Mutta kun Rouva lähtee nykyään aamuisin hölkkäämään ympäri Kasinosaarta, niin minä puuskutan useimmiten perässä (en tosin tänä aamuna, koska nukkuminen miellytti enemmän). Jospa sitä vaikka kohenisi hämmästyttävään kuntoon syksyksi, ja voittaisi kaikki sulkapallo-ottelut!