Näyttelypäivä
Tehtiin tyttären kanssa pienoinen kulttuuri- ja urheilukierros. Otettiin ohjelmaan Tarvaspää (kahviloineen) ja Helsingin kaupungin taidemuseon Meilahden näyttely (ynnä Tamminiementien kahvila). Lopuksi pelattiin minigolfia Hietaniemessä.
Tarvaspää on Tarvaspää, se ei petä eikä yllätä. Luonnonystävä-tyttären kanssa mietittin sitä tragediaa, että Akseli G. rakensi kotinsa aikoinaan kauas metsään, ja nyt ikkunain alla menee nelikaistainen moottoritie.
Mutta Meilahden näyttely yllätti: Satua ja totta -lastenkirjakuvitusnäyttely on todella makea! Kyllä Suomessa on osattu kuvittaa, on osattu ja osataan yhä. Markus Majaluoman kuvat pursuavat hauskaa absurdismia, ja Tove Janssonin originaalit Vaaralliseen matkaan ovat salvata hengen. Suurin suosikkini on kuitenkin Kaarina Kaila, joka tekee vesiväreillä käsittämättömän henkeviä ja kauniita kuvia.
Muitakin akvarelleja oli esillä runsaasti, ja niiden rinnalla muutamat nykyaikaista ilmaisua hakevat tietokonegrafiikan tuotokset jäivät todella kömpelöiksi ja hengettömiksi.
Hieno näyttelykokonaisuus, jossa myös tytär, 12 v., viihtyi erittäin hyvin.
Niin, ja se minigolf: tässähän rupeaa saamaan jälkeläiseltä turpiinsa. Minä voitin yhdeksän reikää, mutta tyttö voitti kuusi. Kolmasti pelattiin tasan.
2 Comments:
Älä muuta sano. Se rentous joka noilla noin kymmenkesäisillä (minun nuorimmaiseni 9 v.) on luontaisesti, alkaa meiltä vanhemmilta olla iäksi kadonnut. Minä hävisin hänelle minigeessä eka kerran viime kesänä, eli tervetuloa joukkoon!
Muistikuva seitsemän vuoden takaa tuolta samalta minigolf-radalta: tyttö huiskii palloa mailalla kuin 5-vuotias (hänhän on 5 v.), ja minä yritän koulia häntä lyömään "oikein". Lapsi ei halua ottaa neuvoja vastaan, ja neljä minuuttia myöhemmin istumme MOLEMMAT penkillä mököttämässä.
Niin että on tässä kasvettu golffareina vuosien mittaan molemmat.
Lähetä kommentti
<< Home