Maailmoita

Käväisin leffassa. En siis elokuvissa, vaan leffassa, sillä jos kankaalla näkyy Tom Cruise, kyseessä on nimenomaan leffa. (Magnolia on poikkeus, se on elokuva.)

Mutta ei tuo Maailmojen sota ollut lopulta hullumpi. Kelpo viihdettä suorastaan. (Muistatteko muuten sen, kun syyskuussa 2001 väitettiin, katastrofielokuvien aika Hollywoodissa olisi ohi...)

Kaksi asiaa teki suuren vaikutuksen: ensinnäkin visuaalisuus - ja nyt en tarkoita tehosteita, vaan kuvausta kautta linjan. Tosi hienoja, arkisen realistisia kaupunkikuvia New Yorkista alkupuolella. Kauhujaksojen savuiset, jyrkkäkontrastiset kuvat toimivat myös hyvin.

Mutta parasta elokuvassa oli Cruisen tytärtä näyttelevä 11-vuotias Dakota Fanning. Nuoren Elena Leeven näköinen tyttö oli aivan käsittämättömän hyvä sekä pikkuvanhana avioerolapsena että hysteerisen pelokkaana lapsukaisena kauhujen keskellä. Mutta näkyypä pimulla sitten olevankin jo melkoisen tukeva filmografia...

Leffasta poistuessa sama teema tavallaan jatkui Lasipalatsin pihalla, jonne on pystytetty upea näyttely Maa ilmasta. Idea ja toteutus ovat mykistävän hienot, menkää ihmeessä katsomaan! Tarjolla on huomattavasti Tom Cruisea ajatteluttavampi näkemys siitä, mitä kaikkea merkitsee kuulua tähän merkilliseen lajiin, joka "hallitsee" tätä meidän pikkuista planeettaamme.