Porno-Heli?

Koska tämän blogin nimi on mikä on, ei tuota Heli Koivula-Krugerin tulossa olevaa kirjaa kai voi jättää kommentoimatta.

Uutiset siis kertovat tänään, että entinen pituushyppääjä (vai kolmiloikkaaja? Vai molemmat?) jatkaa uraansa julkaisemalla eroottisen romaanin urheilijaneitosten keskinäisestä rakkaudesta.

Tätä uutisointia näyttää seuraavan varsinainen mediapillastus.

Ei ihme. Onhan Heli K-K nätti tyttö, jota totuttiin kuvaamaan eri suunnasta kuin muita pituushyppääjiä: perinteinen pituushyppykuva on otettu sivulta, mutta Heliä kuvattiin aina edestä, jalkojen väliin tähdäten. Aina. (No okei, Googlen kuvahaku ei vahvista tätä väitettä, mutta tämä onkin nimimerkin suojista kirjotettu blogi, jossa saa liioitella ja kärjistää niin paljon kuin huvittaa, sillä kyse on kansalaisjournalismista ja sananvapaudesta!)

Kaikkien huulilla on nyt tietenkin sama kysymys: Kertooko Heli KooKoon tuleva kirja Suomen kirjallisuusmaailman rappiosta?

Kirjaa lukematta ja sen syntyhistoriaa tuntematta vastaan, että kertoo ja ei.

Rappiota on se, että perinteikäs mahtikustantamo Otava on ennestäänkin hivenen tuuliajolla kotimaisen kirjallisuuden suhteen. Sieltä on tullut jos jonkinlaista ihmissuhdesoppaa ihan kunniallisissa kansissa - eikä tämä julkkisurheilijan seksiromaani korjaa tilannetta ollenkaan.

Toisaalta, onhan näitä nähty ennenkin. Maaherra Hannele Pokalla teetettiin joitakin vuosia sitten lappilainen erotiikkapläjäys estyneitten tätien tarpeita tyydyttämään. Tarina kertoo - ja tämä ei välttämättä ole totta, mutta näin olen kuullut - että kustantaja kehotti Pokkaa lisäämään käsikirjoitukseen rohkeita kohtauksia, jotta kirjasta tulisi "parempi". Niin että ei mitään uutta.

Mutta kolmanneksi:

Mitä jos Heli Koon kirja onkin hyvä? Mitä jos se on kiinnostavasti etenevä, taidokkaasti tiivistyvä rakkauskertomus, joka askarruttaa lukijaa vielä kirjan päätyttyäkin? Mitä jos se on sympaattinen ja raikkaasti uudenlainen urheiluromaani, joka antaa vapauttavaa lohtua tuhansille lesbouttaan salailleille urheilijatytöille?

Eli millä hemmetin oikeudella minä esitän tässä nälvintää kirjasta, josta en ole vielä lukenut edes alkulausetta?