Jarretin Keijo

Suurin suosikkini elävien jazz-muusikoitten joukossa, pianisti Keith Jarrett näkyy menestyneen Down Beatin kriitikkoäänestyksessä. Keke voitti pianistien sarjan, ja hänen suurenmoinen Standards Trionsa voitti akustisten yhtyeitten äänestyksen.

Ja koska uudessa Down Beatissa on kansijuttuna Keke J:n haastattelu, lehti piti tietysti ostaa.

Jarrett - joka oli 90-luvulla vuosikaudet soittamatta ja tekemättä mitään oudon kroonisen uupumussyndrooman takia - esiintyy haastattelussa rentona ja iloisena. Hän myös sanoo, että uusin levy on hänen merkittävin levynsä.

Niinhän muusikot aina sanovat, joka kerta. Mutta tällä kertaa tunnen halua uskoa. K. J. perustelee Japanissa äänitetyn, kokonaan improvisoidun live-soolo-tuplansa olevan hänelle täysin uudenlaista musiikkia. Hän on onnistunut vapautumaan kaikesta mitä hän on ennestään tiennyt, mihin hän on tottunut, miten hän on ajatellut musiikin rakentuvan. Jäljellä on jonkinlainen zeniläinen puhdas, hetkessä tapahtuva improvisaatio.

Tämä Radiance-levy täytyy kai hankkia. En usko, että se voisi olla minun oma suosikkini KJ:n levyjen joukossa - triolevyt ovat niin ylittämättömän hyviä - mutta täytyyhän ihmisen nyt omistaa levy, johon tekijä uskoo niin lujasti kuin Keijo vakuuttaa uskovansa.