Kuka voitti tulituksen?

Kulttuuri ja kilvoittelu valaisivat eilisiltana Helsingin taivaan. Olivat järjestäneet ilotulituksen SM-kisat, ja sitähän me tietysti mentiin Kaivopuiston rantaan katsomaan.

Kilpailun teemana oli kuulemma Krimin sota, takoihan Engelsmanni tykeillään kisapaikkaa Suomenlinnaa lähes päivälleen 150 vuotta sitten. Sotaisa aihe ei kohotuttanut juuri kenenkään kulmakarvoja - luultavasti siksi, että aikaa on kulunut riittävästi. Oletan, että teema "Punavangin kaipuu" vuoden 1918 kunniaksi tai "Nagasagi" vuotta 1945 muistellen eivät vielä kelpaa ilotulituksen aiheeksi. No, sadan vuoden päästä sitten.

Viidestä kilpailijasta mielestäni kolmas ja viides onnistuivat parhaiten tavoittamaan teeman - siis savuisan sotaisuuden, räiskähtelyn ja jylhyyden. Muut kolme näyttivät lähinnä tavallisilta ilotulituksilta, toki varsin hyvin rytmitetyiltä. Neljännen kilpailijan suosimat sydänkyuviot olivat varmaan vaikeita saada aikaan, mutta minusta ne olivat ällöttävän mauttomia. Ja miten ne liityivät Krimin sotaan?

Kilpailu oli kuulemma tv-kanava Nelosen järjestämä. Samaan konserniin kuuluva helsinkiläislehti HS raportoi tänään kilpailusta ja kertoi myös tulokset. Ystävällisesti ilmoitettiin, minkä nimisen yhtiön järjestämä tulitus oli valittu voittajaksi.

Mutta tuommoinen uutisointi ei kerro tulituksen nähneelle olennaista: mikä esitys voitti? Emme me rannassa istuskelleet kuulleet mistään, mikä firma on kulloinkin vuorossa, ja vaikka olisimme kuulleetkin, emme muistaisi sitä enää aamulla. Olisi ollut asiallista journalismia kertoa, kuka tulitti milläkin numerolla.

No, eihän tämä ole varmaankaan suomalaisen journalismin kaikkein polttavin ongelma tällä hetkellä. Huonosti hoidettu kuitenkin.