Maa nimeltä Etelä-Amerikka

Eilinen lentopallo sai jäädä väliin, sillä Koo ja Hoo näyttivät kuvia kolmen kuukauden kierrokseltaan Etelä-Amerikasta. Ja minkälaisia kuvia!

Kyseessä on melkoisen ällistyttävä manner. Onhan se tiedetty että siellä on vuoria ja järviä ja viiniviljelmiä ja uimarantoja ja jäätiköitä, mutta nyt, runsaiden kuvien ja eloisien kertomusten jälkeen, kaikki on huomattavasti konkreettisempaa. Mielikuvani Etelä-Amerikasta ovat liityneet tähän asti lähinnä Arumbaja-heimon parissa seikkailevaan Tinttiin, Rion karnevaaleihin ja Kolmen sepän patsaalla pilliin puhaltaviin ärsyttäviin inkkareihin. Ja jotenkin kaikki eteläamerikkalaiset ovat olleet mielikuvissani yhtä suurta kansaa, joka puhuu espanjaa.

Mutta näinhän ei ole, vaan erot eri valtioiden välillä ovat jyrkät. Perulla, Ecuadorilla, Chilellä, Argentiinalla jne. on kaikilla omat, jyrkästi toisistaan poikkeavat identiteettinsä, ja rajoilla on tiukka vartiointi. Suomesta käsin tulee helposti puhuttua Etelä-Amerikasta yhtenä paikkana, mutta semmoista paikkaa ei ole olemassakaan. Yhtä vähän kuin on olemassa Afrikka-nimistä maata - kulttuuriset ja valtiolliset erot ovat Afrikan sisällä huikean suuret, siitä tiedän jotain omastakin kokemuksestani.

Yksi esimerkki valtioitten yllättäväastä erillisyydestä löytyy ihan läheltä: Baltian maat ovat täältä katsoen yhtä ja samaa möykkyä, mutta itse asiassa niillä ei ole tällä hetkellä juuri minkäänlaista yhteistyötä tai yhteistä identiteettiä. Loikkaus Latviasta Liettuaan on paljon suurempi kuin hypähdys Suomesta Ruotsiin.