Coltrane

Lausutaan kuten kirjoitetaan on pohtinut John Coltranea, kuten minäkin sattumoisin tänään. Hän arveli, että Coltranella oli kenties ADHD, ja minä olen - metaforisesti - samaa mieltä. Coltrane oli muusikko, joka ei koskaan malttanut seisahtaa, vaan uuden etsiminen jatkui (liian varhaiseen) kuolemaan asti.

Coltrane soittaa stereoissani parhaillaan sooloa Bye Bye Blackbird -biisiin, bändi on Miles Davisin kvintetti, paikka Pariisi maaliskuussa 1960. Kyllä hän nipin napin sointupohjan päällä pysyttelee, vielä ei ole free-kokeilujen aika - mutta koko ajan ollaan (tahallisen) ulosmenon partaalla. Kiinnostavaa ja haastavaa kuunneltavaa. Mutta kiinnostavuus vähenee jyrkästi siinä vaiheessa, kun Coltrane hylkää harmoniapohjan tykkänään. Se tapahtuu joskus vuoden 1964 tienoilla, mestarillisen Love Supremen jälkeen.