Lopettamisen vaikeudesta

Tahdon asia loppui sitten eilen. Odotettu päätösjakso oli kiinnostava, muttei likikään parasta, mitä sarjalla oli tarjota.

Näytteleminen ja ohjaus sujuivat loppuun saakka aivan ensiluokkaisesti, mutta käsikirjoitus kompasteli hiukan omiin ansoihinsa. Solmittavana oli vähän liian paljon erillisiä juonenpätkiä, ja kokonaisuudesta tuli häiritsevän mosaiikkimainen. Voisi jopa sanoa, että vähän sekavahko.

Kaksosten päätyminen yksinhuoltaja-Eskolle oli sen sijaan mielestäni onnistunut ratkaisu, samoin Mikon ja Helenan uusi lämpeneminen toisiinsa. Mutta uusille naapureille päätyneen Mikon puhelimen olisi voinut jättää pois, eikä Turren tapaaminen ravintolassakaan ollut mielestäni tarpeen. Anopin ja hänen taksikuskinsa toilailut tuntuivat nekin irrallisilta.

Olen silti äärimmäisen iloinen siitä, että jotain noin laadukasta on saatu aikaan. Kevättalven maanantait olivat parhaita telkkaripäiviä - ja, kuten viime viikolla jo julistin, tiistait ovat parhaita urheilupäiviä. Tänä iltana pelaan sulkapalloa viisaasti ja taidokkaasti, lähden palloihin liikkeelle ajoissa, en huido noloja hutilyöntejä enkä ryntäile vääriin suuntiin!