Gargantua kirjasssa

Yksi viime aikojen kiinnostavimpia musiikkikirjoja on Minna Lingrenin elämäkerta Leif Segerstamista.

Kirjan nimi on onnistuneesti Leif Segerstam NYT! Nimi kertoo kirjan kohteesta olennaisen: nyt-hetki on Segerstamille pakkomielteisyyteen asti tärkeä, hän on järjestänyt elämänsä ja säveltänyt musiikkinsa nimenomaan kutakin nyt-hetkeä varten, reagoitavaksi ja koettavaksi sillä tavalla kuin juuri nyt tuntuu.

Siksi hänen orkesteriteoksensa esitetään ilman kapellimestaria: esittäjien on tarkoitus löytää nyt-hetken oma energia, soittaa ilmassa olevien impulssien mukaan. - Tai jotain semmoista. Näin minä tuon vaikean asian ymmärsin, helppotajuisen kirjan avittamana. (Rupesin tämän kirjan myötä jopa arvostamaan Segerstamia säveltäjänä, tai ainakin kiinnostumaan hänen metodistaan. Pitääpä joskus ottaa oikein asiakseen mennä varta vasten konserttiin.)

Lindgren kirjoittaa armoitetun hyvin. Hänen ja Segerstamin yhdistelmä on kielellisesti herkullinen. Lindgren on napakka tiivistäjä, Segerstam kielellinen(kin) Gargantua, joka selittää ideoitaan lähes käsittämättömällä terminologialla.

Kirja on myös kiinnostava ihmelapsen muotokuva. Tai eihän Segerstam enää ihan lapsi ole, kuusikymppinen mies, mutta ihmelapsena hän silti esiintyy. Käsittämättömän lahjakas, kiehtova ihminen.

Tästä kirjoituksesta taitaa huomata, että olen suorastaan vaikuttunut.