En innostunut Maria Peurasta

Maria Peuran toista romaania Valon reunalla on kovasti kehuttu siellä täällä.

En yhdy kehumisiin. Peura kyllä kirjoittaa hyvin, jaarittelematta ja iskevästi ja persoonallisella rytmillä, mutta romaanin yleinen ankeus ei vetoa minuun. Sitä paitsi siinä on vahva ennen luetun tuntu: nuoren tytön ahdistus pohjoissuomalaisessa kylässä on tuttua Mukan, Liksomin ja Helmi Kellokummun kirjoista. (Kellokumpu on aika vähän tunnettu kirjailija, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen!)

Myös Mikael Niemi tulee Peuran romaanista mieleen, etäisenä kuvajaisena. Mutta siinä missä Niemen Vittulajänkä on samalla kertaa synkeä, maaginen ja hulvaton paikka, juuttuu Peura pelkkään yksisilmäiseen synkistelyyn.

En tykännyt.