Oikeus nimeen?

Uutiset kertovat, että Anu Kaipainen on närkästynyt Otavalle siitä, että Reijo Mäen kirjalla on sama nimi kuin Kaipaisen runolla ja romaanilla, Nuoruustango.

Kaipainen saattaisi kuulemma olla oikeutettu korvauksiin.

Minua, tekijänoikeuden periaatteellista kannattajaa, tämä hämmentää kovasti. Terve järki kun sanoo, että kulttuuriset lainat ovat olennainen osa kulttuuria: Mäen dekkaria lukematta arvelen, että Kaipaisen sanoittama Nuoruustango saattaa soida taustalla jossain romaanin tärkeässä kohdassa, tai ainakin se on osa romaanin kulttuurista viitekehystä - jos ei muualla niin lukijan päässä.

Yksittäisten sanojen ja ilmauksien suojaaminen copyrightillä tuntuu kulttuurin alueella muutenkin kummalliselta. Ymmärrän sen, että mikä tahansa firma ei saa ottaa nimekseen Alko, kun semmoinen firma jo on; mutta mikä tahansa bändi voi antaa biisilleen nimen The Power of Love, vaikka samannimisiä kappaleita on ennestän jo kymmeniä.

Toisaalta - nyt kun kirjoittaessani alan ajatella - kyllähän persoonallisen nimen lainaaminen oman teoksen nimeksi tuntuu myös kummalliselta, jopa laittomalta. Romaanihenkilön kuolema on jo kirjoitettu, maailmaan ei taitaisi mahtua toista saman nimistä romaania.