Yhdyntä

Asko Sahlberg on uskomattoman tuottelias ja uskomattoman hyvä kirjailija. Vuodesta 2000 alkaen hän on julkaissut jo kuusi kirjaa - tämän kevään pienoisromaani Yhdyntä on se kuudes - ja ensi syksynä tulee kuulemma jo seitsemäs. Eikä se määrä mitään, mutta se laatu: Sahlberg on kerta kaikkiaan hyvä.

Yhdyntä on tiivis pienoisromaani, jossa mies ja nainen harrastavat kerrostalossa seksiä samaan aikaan, kun ympärillä raivoavat Helsingin pommitukset. Pariskunta on juuri tavannut kahvilassa, eikä kumpikaan halua lähteä pommisuojaan kesken kaiken.

Seksi ja sota rinnastuvat luonnollisesti toisiinsa. Sahlberg tekee sen monitasoisesti - kyse on valloittamisesta, toiseen tunkeutumisesta, mutta myös väkivallan vastapainona näyttäytyvästä nautinnosta. Hän avaa sisäisiä näkymiä sekä miehen että naisen mieleen ja näyttää, miten sotatila osittain muuttaa ihmistä, osittain ei.

Sota on ihmeen kestävä aihe, myös 2000-luvun proosa on täynnä sotakuvauksia. Sahlbergin edellinen romaani Tammilehto sijoittui kansalaissodan aikaan, Hotakaisen Juoksuhaudantien taustalla häilyvät rintamamiesten kokemukset, Seppälä ja Raittila ovat kirjottaneet erittäin paljon toisesta maailmansodasta, Leena Landerin viimeisin oli kansalaissotakuvaus jne...

Kaikki äsken mainitut ovat muuten WSOY:n kirjailijoita. Onko siellä joku, joka kannustaa suojattejaan erityisen sotaisiin suorituksiin?