Romaanisyksystä ja sulkapallosta

Viime vuonna puhuttiin kovasti, että on "kaikkien aikojen romaanisyksy", koska esimerkiksi Jari Tervo, Pirjo Hassinen ja Asko Sahlberg olivat kirjoittaneet kukin hyvän romaanin.

Viime syksyn kaikuja on kuultu vielä tänä vuonna, syksy on kuulemma jotenkin keskinkertainen.

Miten niin keskinkertainen? Ken sellasita väittä ei ole lukenut tämän syksyn kirjoja. Bo Carpelan, Pirkko Saisio, Arto Salminen, Hannu Raittila - siinä olivat vasta päällimmäiset syksyn laadukkaasta tuotannosta. Ja Tuomas Kyrö, jonka Liitto-romaanin luin justiinsa: tällä romaanilla Kyrö nousee A-ryhmän kirjailijoitten joukkoon ja osoittaa, että sota-aikaan voi yhä löytää omaperäisen ja uudella tavalla koskettavan näkökulman.

Ja hei, melkein unohdin Tapio Koivukarin, joka jatkaa Rauma-sarjaansa hienolla Missä aallot murtuvat -romaanillaan. Huippuluokan proosaa.

Myöskään sulkapallokentällä ei oltu eilen keskinkertaisia, vaan paljon huonompia. Miten noin paljon virheitä voikin tehdä? Ja lyödä palloa niin tyhmiin paikkoihin?

Tässä kuitenkin tuloksia:

minä-Wilfred 0-3 (syksyn alusta 1-13)
minä Garfield 0-2 (12-15)
W-G 2-0 (23-5)