...nähdäkseni sun puuterihuiskun...

Käytiin Tampereella katsomassa Marilyn-musikaali. Kävi niin, että minä viihdyin ihan oolrait, mutta Rouva pettyi. Tarkemmassa keskustelussa totesimme, että olimme musikaalista jokseenkin samaa mieltä, mutta minun odotukseni olivat ylittyneet ja Rouvan alittuneet.

Odotukset ylitti ennen kaikkea Sari Siikander, joka "oli" Marilyn varsin riipaisevalla ja monimuotoisella otteella. Näyteltävää ja laulettavaa oli perin runsaasti, ja SS suoriutui tehtävästään mallikkaasti. Jos hänellä ei olisi maneerina painaa ääntään semmoiseksi kumisevaksi rintaääneksi, kokonaisvaikutelma olisi suorastaan hyvä.

Pidin myös käsikirjoituksesta, johon oli nivottu tiiviisti eri aspekteja MM:n elämästä ja hänen monia roolejaan: hyljätty pikkutyttö, soma luonnonlahjakkuus, itsevarma vamppi, presidentin sussu, salaliiton uhri jne. Homma toimi.

Muu näyttelijäkaarti sen sijaan ei enimmäkseen toiminut. Lari Halme osoittautui taas erittäin eteväksi koomikoksi, mutta lähes kaikki muut säntäilivät ja kaakattivat sietämättömällä ja typerällä tavalla. Ja Joe DiMaggio oli varmaankin jähmeä pesissankari todellisuudessa, mutta onko häntä pakko näytellä noin jäykästi? Ja laulaa noin pieleen?