Kulttuuria ja urheilua

Liikkuva humanisti harrastaa

14.10.05

Muzakista

Tuli käytyä kylpylässä. Osallistuin myös erinäisiin hoitoihin. (Ei, kundit. En paljasta yksityiskohtia.)

Näitä mainittuja hoitamisia ryyditetään eräänlaisella musiikilla. Panevat soimaan kasetin, joka koostuu erilaisista "kansanmusiikeista", on vuoroin irlantilaista tinapilliä, itämaista kielisoitinta, länsimaista sähkökitaraa. Joukkoon on miksattu meren aaltoja ja lintujen lirkutusta.

Tuommoinen musiikki, jonka lienee tarkoitus edistä ihmisen rentoutumista, on läheistä sukua tavaratalojen muzakille. Se itse asiassa ON muzakia.

Siinä kai pelataan varman päälle, soitetaan semmoista joka ei ärsytä ketään eikä pane ketään ajattelemaan.

Itse kuitenkin rentoutuisin paremmin, jos taustalla soisi vaikka "Blue In Green" Miles Davisin levyltä Kind of Blue, tai vastaavanlaisia jazz-balladeja. Vaihtoehtona menisivät tosi hyvin Bachin biisit, melkein mikä tahansa Bach, kunhan sitä ei soiteta uruilla.

Mutta ketkä noita muzak-levyjä tekevät? Mihin he perustavat osaamisensa? Psykologiaan vai perstuntumaan?

3 Comments:

At pe lokak. 14, 04:21:00 ip., Blogger ah kirjoitti...

Itse asiassa vastustaisin myös Bachin ja Miles Davisin käyttämistä puhtaasti rentoutumistarkoituksiin. Eihän taidegalleriaankaan mennä niskasärkyjä lievittämään vaan katsomaan niitä kuvia. Varsinkin klassisesta musiikista on vallalla sellainen harhaluulo, että sitä ei tarvitse kuunnella ollenkaan aktiivisesti, kunhan vaan suljetaan silmät ja annetaan musiikin parantavan voiman tehdä ihmetekojaan.
Käyn joogassa, jossa tehdään aurinkotervehdyksiä vaihtelevasti Mozartin klarinettikonserton hitaan osan ja kamalan gospeliskelmiä muistuttavan joogamuzakin tahtiin. En pysty keskittymään täysillä en joogaan enkä musiikkiin. Voi olla musiikki-ihmisen ammattitauti tämä.
Kylvyssä tykkään kyllä joskus kuunnella Goldberg-variaatioita tai Vaughan Williamsin Tallis-fantasiaa. Mutta ajattelisin mieluummin, että rentouttavaa siinä on se kylpy, ja siksi hetki on otollinen hyvään musiikkiin keskittymiselle. Sama saattaisi päteä niihin kylpylähoitoihinkin - ehkä musiikkinatsi tässä peruukin puheensa ja sallii Bachin tai Davisin kuuntelun siellä hierontapöydällä/pedikyyrissä/mutapainialtaassa.
Anni

 
At pe lokak. 14, 09:41:00 ip., Anonymous Anonyymi kirjoitti...

Yritänpä uudestaan: Olen Annin kanssa samaa mieltä. Ei helvetissä Bachia ja Davisia muzakiksi. Ainakin itse ymmärrän musiikin merkityksen ihan eri tavalla.

 
At la lokak. 15, 02:14:00 ip., Blogger Kulttuuria ja urheilua kirjoitti...

Tämänpäiväinen kokemus kuntosalilla kertoi ainakin sen, että kaamea rokinräime on saatanallista kuunneltavaa, kun ihminen yrittää ilahduttaa ruumistaan rasittamalla sitä. Soittivat Radio Cityä. Musiikkiakin pahempaa olivat juontajien hölinät, ja kaikkein pahimpia mainokset.
ainoan ilonaiheen tarjosi Dire Straitsin "Brothers in Arms", jota kuunnellen oli mukava vääntää selkäänsä eri asentoihin.

Olen yhä sitä mieltä, että hyvin valittu "hyvä" musiikki sopii myös taustamusiikiksi paremmin kuin tarkoitukseen varta vasten tehty persoonaton äänimatto. Mutta kaikkein pahinta on häiritsevä melumusiikki.

 

Lähetä kommentti

<< Home