Nightmare

En ole mikään hevimusiikin ystävä, enkä luultavasti edes tunnistaisi Nightwishin musiikkia jos sellaista joutuisin joskus kuulemaan.

Silti tuo yhtyeen päätös vaihtaa laulajaa tuntuu minusta jotenkin kuohuttavalta asialta.

Siinä on paljon antiikin tragedian aineksia: kaikki näyttää menevän erityisen hyvin, on maailmankiertuetta ja platinalevyä, on juuri päästy pankkikorttiinkin ja sivun kokoiseen mainokseen Hesariin - ja silloin käy ilmi että ylpeys, suorastaan hybris, murentaa kaiken.

Keulakuvan erottaminen tehtiin tänään avoimella kirjeellä. Se on rohkea teko, eikä kukaan tiedä vielä, oliko se erityisen viisasta vai erityisen tyhmää. Avoimuus on periaatteessa kannatettava asia, mutta tässä tapauksessa siitä on asianomaisille kosolti myös haittaa. Avoin kirje antaa aseet käteen kaiken maailman paskajournalisteille, ja niitä tulee tämän jälkeen riittämään sekä Tarja Turusen että Tuomas Holopaisen kintereillä.

Mutta minusta tuo Holopaisen asenne - ja minä tosiaan uskon sen aitouteen - on hieno. Bändi on hänelle henki & elämä, ja vaikka laulajan erottaminen tulee todennäköisesti merkitsemään ziljoonien markkojen menettämistä, hän erottaa laulajan, koska uskoo sillä tavalla pelastavansa bändin.

Mitähän tästä kaikesta miettivät suomalaisen musiikin vientiponnistelijat? Taidan arvata!