Taustamusiikista

Olen tähän asti kuunnellut oopperaa melkein pelkästään oopperataloissa, mutta nyt siihen tulee muutos. Annoin eilen Rouvalle synttärilahjaksi levytyksen Puccinin La Bohémesta - Rodolfona Placido Domingo, jota fanitan ankarasti - ja pantiin se tietysti aamiaisen taustalle soimaan.

Ja katso: oopperahan toimii hemmetin hyvin myös tuolla tavalla, leppoisan kotona oleilun taustalla. Tiedän, että tämän blogin lukijakunnassa muhii semmoinenkin mielipide, että musiikkia olisi hyvä kuunnella pelkästään musiikkiin keskittyen ja että taustakuuntelu on rienausta tai ainakin epäkunnioittavaa. Mutta minulle sopii erittäin hyvin tuommoinen, että kaiken puuhailun tasutalla soi jokin merkittävä soitto - ellei Puccini tai Bach, niin sitten Keith Jarrett, Miles Davis tai Clifford Brown. Tai joku muu.

Tästä tulee mieleen Jari Järvelän erinomainen romaani Pieni taivas, jota luen parhaillaan. Romaani sijoittuu vuoteen 1929, ja siinä mm. kerrotaan Yleisradion koteihin jakamista radionkuunteluohjeista.

"Radiota neuvottiin kuuntelemaan hämärässä huoneessa, keskittyen. Huone ei saa olla levottomasti sisustettu. Niiden, jotka haluavat puhella on siirryttävä toiseen huoneeseen. Kahvinjuontia tai sanomalehden lukua tulee samassa huoneessa viimeiseen asti välttää. Ruskeat ja sinivihreät sävyt ovat parhaat hyvän kuuntelukokemuksen antamiseen. Välttäkää epämukavia vaatteita ja puristavia kenkiä. Käkikellon luukku tulee salvata kiinni. Muitten perheenjäsenten tulee kunnioittaa tilaa, jossa yksi heistä kuuntelee. Radionkuuntelun hetkeä tulee keskittyneisyydeltään verrata kirkossa käyntiin."

Onkohan tummoiset ohjeet oikeasti jaettu koteihin, vai paneeko kirjailija omiaan? Tietääkö joku?