Kuusimiehiset joukkueet

Joukkueurheilu on hauskimmillaan silloin, kun pelataan sillä tavoin kuin sääntöjen laatija on ajatellut. En tarkoita tiukkapipoista sääntökirjan syynäämistä, vaan sitä että pelaajia on tarpeeksi ja kentän rajat oikein. Etenkin pesäpallon peluu on useimmiten semmoista sinnepäin söhläämistä, kun väkeä ei ole tarpeeksi ja kenttä on piirretty perstuntumalta.

Lentopalloa on helpompi pelata vajainkin joukkuein, mutta eilen meitä oli täydet kaksitoista. Siitä syntyi varsin hyvää peliä, kun kaikki jujutukset eivät uponneet kenttään ja iskulyönneistäkin suuri osa saatiin nostetuksi ylös. Pienemmällä porukalla pelatessa ei meillä keski-ikäistyvillä tahdo tuo liikkuminen oikein piisata...

Pelin jälkeen istuttiin taas asianmukaisessa anniskelupisteessä ja mm. visailtiin Väinö Linnan tuotannosta. Kaksi parhaiten muistavaa kaveria ovat semmoisia hirmutietäjiä, että ei minulla ole heitä vastaan mitään jakoa.