Kaksi lehtitaloa, kaksi historiaa

Luin kiinnostuksesta kaksi isokokoista kirjaa, joissa setvitään Suomen aikakauslehdistön historiaa. Toinen on oikein hyvä, mutta toinen enintään keskinkertainen.

Risto Karlssonin Kansikuva uusiksi on Yhtyneitten Kuvalehtien 60-vuotishistoriikki, julkaistu vuonna 1996. Tämä on se keskinkertainen kirja: aihe on kiinnostava, taitto ja kuvat hyvät, mutta aiheen jäsentely perin sekavaa. Teksti noudattaa jonkunlaista kronologiaa, mutta sahaa koko ajan, epäloogisin hypähdyksin, ajassa edestakaisin. Samat asiat tulevat kerrotuiksi moneen kertaan.

Kirja on toki lukemisen arvoinen kaikille lehdistön historiasta kiinnostuneille. Lehtien perustamiset, myymiset ja lopettamiset tulevat kerrotuiksi, monet journalistit ja vaikuttajat esitellyiksi. On tekemisen riemua ja hienoja skuuppeja, on katkeroitumista, juonittelua ja itsemurhia. Välillä pyritään puuhun väärä pää edellä, välillä kohdalle osuu satumaisia onnistumisia.

Kirjan luettavuutta haittaa pahasti Karlssonin valitsema tyyli, joka rakentuu enimmäkseen haastateltavien omalle puheelle. Sanasta sanaan toistetut, puhekielen rytmiä noudattelevat katkelmat ovat toki oivaa raakamateriaalia, mutta olisin suonut kirjailijan suodattavan ne oman päänsä läpi kokonaiskuvaksi.

Niin on tehnyt Juha Numminen, jonka teos Tarina lehtitalosta on suorastaan briljantti taidonnäyte. Vuonna 2003 tehty kirja juhlistaa A-lehtien 70-vuotista olemassaoloa.

Nummisen kirja etenee dramaattisina tuokiokuvina, joissa Matti Jämsä tekee hurjia temppuja, Eeropekka Rislakki keksitään Jaanan päätoimittajaksi, Paavo Haavikko panee tuulemaan johokunnassa. Taustat on tutkittu, massoittain väkeä haastateltu, ja sen jälkeen kirjoitettu pirun hyvä historiateos. Kerronnan aikamuoto on preesens, joka tihentää tunnelman ja tuo kirjaan tapahtumisen meininkiä.

Numminen kirjoittaa niin hyvin, että melkein tulee mieleen tarttua pitkästä aikaa johonkin hänen dekkariinsakin. Tosin myös tämä A-lehtien historia tarjoaa kosolti jännittäviä käänteitä, kun Apu ja Seura kisaavat siitä kuka on Suomen suurin, reportterit samoilevat Etelä-Afrikassa, lehtitalot kaappaavat parhaita tekijöitä omiin riveihinsä.

Hyvä kirja, kannattaa lukea, sekä sisällön että toteutuksen tähden.