Olipa hyvä konsertti

Yksi parhaita koskaan kuulemiani jazz-konsertteja eilen: Billy Cobham, Randy Brecker ja Espoon big band April Jazzissa. Ohjelmistossa oli lähinnä Cobhamin omia, rokahtavia mutta svengaavia sävellyksiä.

Cobhamin yhteydessä käyetään tyypillisesti sellaisia sanoja kuin "tykitys", "räjähtävä" jne., joten odotin räjähtävää tykitystä (eli yltiöenergistä melurummutusta, josta en ole erityisen innostunut). Mutta yllätys: Billy C. soitti tavattoman tyylikkäästi, pehmeästi ja rullaavasti - äärimmäisen täsmällisesti toki, mutta ennen kaikkea rennosti. Pallopelivertausta käyttääkseni: siinä missä suurin osa rumpaleista soittaa sillä tavalla kuin tennispelaaja pelaa, koko kropalla, Billy Cobham soitti kuin huippuluokan sulkapalloilija: herkällä ja täsmällisellä ranteella.

Toinen riemun aihe oli Randy Brecker, joka oli täydellinen kumppani Billylle. Myös hänen soitossaan yhdistyvät pyöreä saundi, rento eteenpäinmeno ja tinkimätön täsmällisyys. Nautittavaa kerta kaikkiaan, jokainen soolo.

Espoon big band koostuu huippuluokan suomalaismuusikoista, ja pojat soittivatkin ensemble-osuudet vakuuttavan hyvin. Hei saivat myös paljon tilaa omille sooloilleen, mutta tällä kertaa taisi käydä niin, että maailmantähtien läsnäolo ynnä kaiken taltioivat kamerat - Mika Kaurismäki kuvaa Cobhamista kv. levitykseen päätyvää dokumenttia - kipsasivat kundeja hieman ja panivat yrittämään vähän liikaa. En viitsi nimimerkin suojista sanoa, ketkä mielestäni alittivat itsensä (olen kuullut kyseisiltä kundeilta paljon parempaakin sooloilua); mutta kitaristi Jarmo Saari pisteli upeasti, niin hyvin ja omaperäisesti ja tyylikkäästi, että ei olisi yllätys, vaikka Cobham kaappaisi hänet mukaansa maailman estradeja kiertämään.