Me kuolemme, joskus

Suosikkikirjoittani Ilkka Malmberg on tehnyt taas Hesarin Kuukausilliitteeseen hyvän artikkelin, tällä kertaa hautausurakoitsijan työstä. Otsikkokin oli aivan mahtava - Hapsut vai tupsut?

Luin artikkelin istuskellen aamiaisella Café Engelissä. Julkisesta paikasta huolimatta tuli vedet silmiin siinä kohtaa, kun jutussa puhuttiin pienistä arkuista, koot 60-90-120-150 cm.

Malmberg on sanoista ja sävyistä erityisen tarkka kirjoittaja. Siksi pienikin erhe särähtää: hän puhuu "jälkeläisistä" kertoessaan, että lapseton töölöläismummo on jättänyt sukulaisilleen 100.000 euroa. Mutta ei kai lapsettomalla liene jälkeläisiä, vaan perillisiä?

Googlettajia, osa kolme

astronautti on tunnettu golfin pelaamisesta

Kyllä vain, tuollaisen Google-haun oli joku tehnyt ja päätynyt Kulttuuriin ja urheiluun. Itse asiassa Kulttuuria ja urheilua näyttäisi olevan ainoa nettitaho, jolta löytyvät nuo kaikki sanat, eli tällä blogilla on, lopulta, sulkapallotulosten lisäksi toinenkin olemassaolon tarkoitus.

Romahtamisen taito

Keskustelimme eilen sulkapalloerien välissä Wilfredin kanssa siitä, miten tosi kovat kundit pystyvät nostamaan itsensä henkisestä syöksykierteestä.

Tarkemmin määritelen puheena oli tilanne, jossa pallopelin pelaaja on selvässä johdossa, mutta johto lähtee yhtäkkiä hupenemaan — mitä tehdä paniikin välttämiseksi? Esimerkiksi Jarkko Nieminen johti viikonvaihteessa Luxemburgissa ratkaisevaa tie-breakia 5-0, mutta hävisi lopulta 5-7. Mitä mahtoi tapahtua?

Ja kääntäen: kovilla kundeilla on varmasti myös varastossa henkisiä työkaluja siihen, miten toivottoman näköisestä tilanteesta noustaan.

Semmoisia keskustelimme. Ja sitten kävi niin, että päivän viimeisessä erässä minä olin johdossa jo 8-3, sain kolme eräpalloakin, mutta niin vain kävi, että Wilfred — ainakin osittain keskustelumme innoittamana — kykeni lopulta voittamaan erän 10-8. Pirskatti.

Päivän kokonaissaldo Wilfredille 4-1, kauden alusta lukien W. johtaa minua vastaan 25-7. Garfieldillä oli eilen jotain parempaa "tekemistä" kuin sulkapallon pelaaminen.

Maailmanloppu?

Voihan hitsi, luin juuri Risto Isomäen romaanin Sarasvatin hiekkaa.

Melko kepoisesti se on kirjoitettu, niin kuin Isomäellä aina. Mutta sanottava on pelottavan painavaa.

Tuleekohan maailmanloppu? Jos Isomäkeä on uskominen, niin tulee. Ja hän on enemmän tiedemies kuin kirjailija, eli häntä periaatteessa pitäisi uskoa.

Mitäs nyt sitten? Realisoidaan talletukset ja vietetään makeaa elämää siihen asti kun vedenpaisumus pian tulee?

Ensilumi tuli ja meni

Nyt illansuussa ei maassa ole juuri muuta kuin vettä, mutta aamukävely lumisella Töölönlahdella oli suorastaan epätodellinen.

Vastuu kuulijalla

Kuulin tänään uimahallin saunassa, kun isä ja poika, 30 v. ja 5 v., juttelivat. Eteläsavolaisia olivat, murteesta päätellen.

"Isi , me tiiän mitä tarkottaa 'joulu on jo ovela'."
"Vai ovela? Semmostako sie tiiät?"
"Nii."
"Mutta eihän se joulu vielä ovela oo. Siihen on vielä neljä viikkoo."

Missään vaiheessa keskustelua minulle ei selvinnyt, oliko pikkupoika keksinyt sanaleikin ovella/ovela, vai oliko hän kuullut laulun sanat väärin, vai onko tuo lla-pätteen lyheneminen vain eteläsavolainen murrepiirre.

Mutta kovasti ne naureskelivat, isä ja poika, savolaiset.

Minä-Wilfred 2-1

Erinomainen hermojen hallinta ja kaikinpuolinen ylivoimaisuus takasivat tänään allekirjoittaneelle 2-1 -voiton Wilfredistä jalossa sulkapallokamppailussa.

Tai siis tein käsittämättömän paljon virheitä, mutta W. vielä enemmän. Sori. Garfieldille onnistuin puolestaan häviämään kaksi erää, julmin numeroin 0-9 ja 3-9.

Tulokset:

Minä-W 2-1 (kauden alusta 6-21)
Minä-G 0-2 (15-20)
W-G 2-0 (30-5)