Haptisuudesta

Muinoin yliopistossa opin taidehissan luennolla sanan "haptinen". Se merkitsee 'kosketusaistiin vetoavaa', siis taiteessa jotakuinkin optisen vastakohtaa.

Sittemmin en ole tuohon sanaan törmännyt muutoin kuin itse sitä käyttäessäni (ehkä joka toinen vuosi) — kunnes se on tänä syksynä kävellyt vastaan jo kahdesti.

Hannu Raittila kirjoitti tuoreehkossa Parnassossa kirjallisuuden olomuodoista ja mainitsi vierastavansa sähköisiä kirjoja, koska niillä ei ole paperikirjan haptista tuntua.

Mari Mörön uudessa romaanissa Kärpäsen koulu puolestaan puhutaan haptisuudesta nykytaiteen ja kärpäsillä päällystetyn tuolin yhteydessä.

Kuten tunnettua, Raittila ja Mörö ovat pariskunta. Nyt tiedämme vähän enemmän siitä, mitä he puhuvat keskenään.