Särkemisen onni

Purettiin eilen ystävän kämppää. Hakattiin lekalla kaikki seinät alas!

Jälki oli huiman näköistä. Harmi kun ei ollut omaa kameraa mukana, olisin pannut tähän kuvan.

Tuli mieleen varhainen nuoruus, jolloin muistan ihan atiivisesti haveilleeni mahdollisuudesta juuri tämmöiseen: että saisi rikkoa seiniä oikein tosissaan, lyödä kirjaimellisesti olan takaa.

Mistähän se halu tuli? Varmaan samasta lähteestä, joka pakotti rakentamaan leegoista autoja ja kiidättämään ne seinään. Mitä enemmän lensi pientä sälää ympäri huoneen, sen onnistuneempi leikki.

Mutta nyt, kun sitä lekaa sai oikeasti heiluttaa, se tuntui vain tavalliselta työltä. Oli toki mukava olla avuksi, tuntui hyvältä että saatiin paljon aikaan ja remonttihommat edistyivät.

Mutta se särkemisen aikaansaama puhdas onni on näköjään jäänyt vuosikymmenien taakse.