Salajuoni Amerikkaa vastaan

Olen viime päivät lukenut Philip Rothin romaania Salajuoni Amerikkaa vastaan.

Se on menneisyyskuvitelma, jossa lentäjäsankari Charles Lindbergh voittaa USA:n vuoden 1940 presidentinvaalit ja ryhyty veljeilemään hengenheimolaisensa A. Hitlerin kanssa. Yhdysvallat pyysttelee Euroopan sodan ulkopuolelle, ja Amerikan juutalaisille koittavat kovat ajat.

Väärä mies Valkoisessa talossa, oikeistolainen, uhkuva isänmaallisuus, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden korostaminen. Siinä aiheita kertomukselle.

Satiiri — tai dystopia — ei kuitenkaan lähde lentoon. Roth sortuu löysään lörpöttelyyn, ei oikein tunnu tietävän, mitä tekisi kertomuksensa herkullisilla aineksilla.

Rothin paras kirja on edelleen 90-luvun puolivälissä kirjoitettu Sabbaths Theatre, burleski vyörytys ikääntyvästä hra Sabbathista, joka jättää hommansa katunukketeatterin esittäjänä ja lähtee kiertämään Amerikkaa.

Ja tämä on nyt sitten sitä snobismia: kyseistä romaania ei ole suomennettu, vaan olen lukenut sen alkukielellä.