Voiko pesäpalloa kehua tarpeeksi?

Eilen pääsin aloittamaan pesiskauden. Meitä oli Käpylässä vajaat puolitoista tusinaa, saatiin kunnon joukkueet. Mahtavaa oli taas pelata! Tosin en saanut palloon yhtään kunnon osumaa, mutta vaihtuvathan ne pesänvälit näpyilläkin... Ulkona pelasin lukkarina, siinä roolissa viihdyn, se on näissä meidän peleissä ainoa paikka, jossa voi ajatella jotenkin taktisesti.

Kenttä oli surkea. Liikuntavirastoa ei kiinnosta yhtään pitää Käpylän urheilupuiston pesäpallokenttää kunnossa. Pinta on kuopilla ja roudan runtelema. Asiaa pahentaa se, että kentälle johtavilla väylillä ei ole betoniporsaita (eivät viitsi laittaa, pyynnöistä huolimatta), joten viereisten jalkapallokenttien käyttäjät parkkeeraavat autonsa usein pesäpallokentälle. Eilenkin kentällä oli ensin jotain 16 autoa, mutta neljän aikaan ne onneksi lähtivät pois - paitsi yksi kolmospesän kohdalle jätetty Datsun tms., johon yritimme osua pallolla.

Vaikeuksista huolimatta pesäpallon pelaaminen - ja katseleminen - on suurenmoista. Elämä olisi hyvin tyhjää ja vajavaista ilman pesäpalloa.