Toscan lumoissa

Minusta tulee yhä innokkaampi Puccini-fani. Eilinen Tosca Kansallisoopperassa vain syvensi innostustani.

Tosca on draamana yksi oopperataiteen jäntevimmistä, ja musiikki tukee draamaa täydellisesti. Toscan ja Cavaradossin aariat ovat perin kauniita, ja Scarpian kähinät hyytävät selkäpiitä. Pahisroolien erikoismies Esa Ruuttunen lauloi eilen Scarpiana juhlaesityksensä, hän jäi eläkkeelle oopperalta. Ruuttusen lavaolemus on todella vakuuttava, suorastaan pelottava, vaikka ääni ei olekaan enää huippukunnossa. Mieleen jäi myös hänen roolityönsä viimesyksyisen Ring-sarjan kierona kääpiönä Alberichina - ilmiselvä Klonkku!

Olen kehunut Päivi Nisulaa aiemmin, ja kehun taas. Hän lauloi vahvan, kiinteän Toscan - tosin kenties liiankin kiinteän: ääneen olisi kaivannut myös jonkin verran herkkyyttä, jotta vaikutelma olisi ollut täydellinen.

Täytyy mainita vielä tämä: ensimmäisellä väliajalla joimme shampanjaa, joka ei ollut erityisen hyvää. Oopperallahan ei ole tarjota muuta shampanjaa kuin Veuve Cliquot'ta, joten tilasimme sitä. Mutta pettymys: noin pahasti pystyyn kuivunutta kuohuviiniä en ole juonut pitkiin aikoihin! Pullo oli ilmeisesti todella vanha, sillä juoman hedelmäisyys oli kaikonnut jonnekin ajat sitten.

Onneksi musiikki oli niin suurenmoista!